hmm.

Mietiskelin täs...

Hirveen monel mun frendeist on itsetunto-ongelmia, jonkinlaine psyykkinen sairaus, erilaisii pelkoi tjs.
Ja osa niistä (älkää ottako itteenne, en puhu kestään erikseen) valehtelee/esittää. Sen huomaa. Joku, joka saattaa kehua itteensä yhtenään, muuttuu tiettyjen ihmisten edessä hirveen itsekriittiseks, mut kai se johtuu huomionkipeydestä? Kuitenkin, mua alkaa hävettää sellasten seurassa, kun se haukkuminen ei tuu, hmm, tunteella, vaan sellasella yli-liioittelevalla inholla. Joo okei, ymmärrän, jos jollain oikeesti on jotain, mut... miten vaan.

No jos ne on tosissaa. Ahistavaa olla siin vieres ja kuunnella, kuinka joku dissaa itteensä, löytää vaikka vatsastaan jonkun "ylimääräsen läjän läskiä". Sitten siinä yrittää todistella, että "ei, kyl sä ihan sopiva oot, anna vaan olla", niin vastaukseks saa haistatteluja, ja sitte löydetään uus "järkyttävä" kohta. Rasittavaa, suoraan sanottuna.

Sit pohdin, voiks ihmiset oikeesti muuttuu. En saanu siihe vielkää vastausta, mut jatkan miettimistä, ehkä mä kirjotan sit neki päätelmät tänne.

Huoh, meen nukkumaa... Ei, katon eka salkkarit netistä, sitte meen. Voin nähä unii vaikka Zac Efronista :'DDd en siis suinkaa katellu tänää High School Musicaleita tylsyydessäni.

... okei öitä 8D